Talvisin voi liikkua ja ulkoilla monella tavalla, esimerkiksi luistella, hiihtää, lasketella ja vaikka laskea pulkkamäkeä. Kylmä ulkoilma nostaa useimmilla verensokeria, mutta se on yksilöllistä, ja omani tapaa päinvastoin laskea.
 
Viime talvina olen hiihtänyt jonkin verran murtomaahiihtoa, yleensä noin tunnin lenkkejä. Valmistaudun niihin suunnilleen samalla tavalla kuin muihinkin treeneihin (uintiin, pyöräilyyn tai juoksuun), joista minulla on paljon kokemusta.

Jos aikoo lähteä päivän hiihtoretkelle, energiaa pitää olla paljon. Silloin on tankattava etukäteen ja otettava mukaansa syötävää koko päivän tarpeeseen. Diabetesvälineet (ja tarvittaessa varavirtalähde) on myös pidettävä mukana. Insuliinia ja teknisiä laitteita kannattaa pitää lähellä kehoa, jotta ne eivät kylmene liikaa.

Oma kokemukseni verensokerista kylmällä on, että vaikka se usein laskeekin pakkasessa liikkuessani, se myös nousee melko nopeasti, kun palaan liikunnan jälkeen lämpimään. Silloin tarvitsen yleensä normaalia enemmän insuliinia. 

Talvella liikkuminen vaatii jonkin verran suunnittelua sekä sen huomioimista, miten oma verensokeri yleensä reagoi kylmään. Verensokerimittari, insuliini, glukoositabletit yms. on myös aina syytä ottaa mukaan. Sekä tietenkin puhelin CGM:ää varten.

DIA.FI.229-01-AUG2023