Insuliinipumppu: mikä se on ja miten se toimii?

Insuliini on monelle diabeetikolle keskeinen osa hoitoa.  Verensokerin pitäminen tavoitealueella pienentää diabeteskomplikaatioiden riskiä pitkällä tähtäimellä. Lisäksi on tärkeää välttää akuutteja tilanteita, joissa verensokeri nousee hyvin korkealle tai laskee hyvin alas. Jatkuva glukoosinseuranta on tähän tehokas apuväline. Insuliinipumpulla insuliiniannos on säädettävissä tarkasti ja pienin välein, mikä helpottaa verensokerin tasapainottamista ja pitämistä tavoitealueella.

Ensimmäiset käyttökelpoiset insuliinipumput tulivat markkinoille 80‑luvulla. Nykyään insuliinipumppuja on yleisesti saatavilla, ja ne ovat pienikokoisia ja huomaamattomia. Yhä useampi valitsee insuliinipumpun insuliinikynien sijaan. Mutta mikä insuliinipumppu oikein on ja miten sitä käytetään?

Mikä insuliinipumppu on?

Insuliinipumppu on lääkintälaite, joka jäljittelee haiman toimintaa vapauttamalla elimistöön jatkuvasti pieniä annoksia nopeavaikutteista insuliinia.

Insuliinipumppuja on kahta päätyyppiä. Toinen koostuu kannettavassa pumpusta ja ihoon kiinnitettävästä letkusta. Toinen koostuu pienemmästä, ihoon kiinnitettävästä letkuttomasta pumpusta ja erillisestä, langattomasta ohjauslaitteesta.

Letkulliset insuliinipumput koostuvat:

1. Pumppuosasta, jossa on 
   1. mekaaninen pumppu
   2. insuliinisäiliö, johon mahtuu 200–300 yksikköä insuliinia
   3. näyttö ja painikkeita, joilla käyttäjä voi tehdä erilaisia insuliinin antoa koskevia annos- ja aika-asetuksia.
2. Pienestä teflon- tai teräskanyylista, joka asetetaan ihonalaiseen rasvakudokseen.
3. Letkusta, jonka avulla insuliini viedään pumpun insuliinisäiliöstä ihon alle ulottuvaan kanyyliin.

Letkuttomat insuliinipumput koostuvat:

1. Pienestä kanyylilla varustetusta pumppuosasta (podista), joka kiinnitetään suoraan ihoon.
2. Erillisestä langattomasta ohjauslaitteesta, jolla käyttäjä voi säätää annosta ja tehdä erilaisia asetuksia.

Insuliinipumppu ohjelmoidaan antamaan jatkuvia pieniä insuliiniannoksia vuorokauden ympäri eli niin sanotun basaalin. Syömisen yhteydessä tai kun on tarpeen korjata kohonnut veren glukoosipitoisuus, pumpun avulla otetaan tarvittava lisäannos, eli niin sanottu bolus. Pumppuhoito jäljittelee elimistön omaa tapaa tuottaa ja vapauttaa insuliinia.

Onko hoito insuliinipumpulla parempi kuin pistokset?

Parhaiten sopivasta hoitomenetelmästä keskustellaan diabeteshoitotiimin kanssa. Eri henkilöillä voi olla erilaiset tarpeet, ja on tärkeää, että jokainen saa käyttöönsä apuvälineet, joista on eniten hyötyä juuri kyseisen henkilön arjessa. Tämä koskee paitsi valintaa pumpun ja insuliinikynän välillä, insuliinipumpun tapauksessa myös pumpun ja jatkuvan glukoosinseurannan tyyppiä.

Nykyiset insuliinikynät ovat helppokäyttöisiä, mutta pumppuhoidolla on tiettyjä etuja, jotka voivat tehdä siitä monipistoshoitoa paremman valinnan:

• tasaisempi insuliinin anto, joka muistuttaa elimistön omaa insuliinin annostelua
• pitää usein verensokeritasapainon parempana eli vähentää heilahdusten ja hyvin korkeiden ja matalien arvojen määrää
• mahdollisuus yksilöllisempään basaalin säätöön vuorokauden aikana
• hyvin pienten insuliiniannosten anto suurella tarkkuudella, mikä on erityisen
• pistosten vähyys. Pumpun kanyyli vaihdetaan kolmen päivän välein, kun taas insuliinikynällä pistetään useita kertoja päivässä. Neuloja ja pistoksia pelkääville henkilöille tällä voi olla suuri merkitys.
• huomaamattomampi sosiaalisissa tilanteissa.

Insuliinipumpulla on monia etuja, mutta sen käytössä on myös paljon huomioitavaa. Perustoimintojen hallitsemisen lisäksi kanyyli tai insuliinisäiliö on esimerkiksi osattava vaihtaa, ja varaosia voi myös olla tarpeen pitää mukana yllättävien tilanteiden varalta.

Miten insuliinipumppua käytetään?

Letkullisen insuliinipumpun pumppulaite on noin kahden tulitikkurasian kokoinen. Siihen ladataan 200–300 yksikköä insuliinia ja se kiinnitetään vaatteisiin, taskuun tai kannettavaan pidikkeeseen. Letkuttomat pumput (eli podit tai niin kutsutut patch-pumput) ovat tulitikkurasiaa pienempiä ja ne kiinnitetään suoraan ihoon. Niitä ohjataan erillisellä ohjauslaitteella, kun taas letkullisia pumppuja ohjataan yleensä pumppulaitteessa itsessään olevilla painikkeilla.

Kummassakin pumpputyypissä on ohut, ihonalaiseen rasvakerrokseen asetettava kanyyli, jonka kautta insuliinia annostellaan vuorokauden ympäri. Kanyyli vaihdetaan 2–3 vuorokauden välein. Joillakin insuliinipumpuilla kanyylin asettaminen tapahtuu automaattisesti, mikä tekee käytöstä vielä helpompaa ja mukavampaa.

Letkulliset pumput ja ei-vedenpitävät pumput pitää irrottaa ennen uimista, suihkussa käyntiä ja vastaavaa.

Pumpun antamalla basaalilla tarkoitetaan pieniä annoksia nopeavaikutteista insuliinia, jotka pumppu vapauttaa säännöllisesti vuorokauden ympäri täyttääkseen elimistön insuliinin perustarpeen. Pumpun basaaliannos asetetaan etukäteen, ja se voidaan myös ohjelmoida erisuuruiseksi eri aikoja varten, esimerkiksi siten, että basaali on öisin pienempi kuin päivisin.

Boluksilla tarkoitetaan ylimääräisiä insuliiniannoksia, jotka otetaan pumpun avulla aterioiden yhteydessä ja muissa tilanteissa, joissa verensokeri kohoaa liikaa. Bolusannoksen suuruus valitaan tilannekohtaisesti. Useimmissa pumpuissa on niin sanottu boluslaskin eli toiminto, joka ehdottaa sopivaa bolusannosta verensokeriarvon, syötävän aterian ja viimeksi otetun bolusannoksen perusteella.

Insuliinipumppujen toiminnot ovat nykyään todella edistyneitä, ja uusia toimintoja kehitetään jatkuvasti, jotta diabeteksen hallinta olisi käyttäjälle entistä helpompaa ja turvallisempaa. Osa järjestelmistä on yhdistettävissä älypuhelinsovellukseen, jossa on hyödyllisiä lisätoimintoja. Esimerkiksi automaattiset tiedonsiirrot analysointiohjelmiin ja diabeteshoitotiimille ovat yleistymässä.

Riippumatta valitusta järjestelmästä nykyaikaiset insuliinipumput auttavat parantamaan verensokerin hallintaa ja tekevät käyttäjän elämästä vapaampaa.

Insuliinipumppu ja jatkuva glukoosinseuranta

Diabeteksen hoidossa insuliiniannoksia säädetään veren glukoosipitoisuuden mukaan. Jatkuvan glukoosinseurannan (CGM) avulla käyttäjä saa aina ajantasaisen tiedon glukoosipitoisuudesta, ja lisäksi trendinuoli osoittaa, nouseeko vai laskeeko pitoisuus parhaillaan. Tämä tarkoittaa parempaa yleiskuvaa tilanteesta ja siten enemmän turvaa verrattuna ajoittaisiin sormenpäämittauksiin. Pumppuhoidon ja jatkuvan glukoosinseurannan yhdistelmä on joustava, turvallinen ja mukava ratkaisu, jossa insuliinia on mahdollista annostella hyvin tarkasti elimistön tarpeen mukaan.

Saatavana on erillisiä CGM-järjestelmiä ja pumppuja, joiden toiminnot sopivat kuitenkin käytettäviksi yhdessä. Lisäksi saatavana on suljettuja, insuliinipumpun ja CGM-järjestelmän yhdistäviä järjestelmiä, joissa jatkuvan glukoosinseurannan arvot ohjaavat pumppua osittain automaattisesti.

Järjestelmät ja toiminnot kehittyvät nopeasti, mutta tekniikalla on edelleen rajoituksensa. Edellä mainittujen suljettujen järjestelmienkin käyttäjien on edelleen muistettava ottaa insuliinia syömisen yhteydessä sekä osattava laskea aterian hiilihydraattimäärä, jotta pumppu voi antaa oikean bolusannoksen.

DIA.FI.099-01-FEB2021-A