Miten tyypin 2 diabetes diagnosoidaan?

Tyypin 2 diabeteksessa elimistön insuliinintuotanto ei ole riittävää. Haima ei ehkä pysty tuottamaan normaalia määrää insuliinia, jonka avulla solut saisivat tarvitsemansa määrän glukoosia verestä, tai haiman tuottama insuliini ei tehoa tarpeeksi hyvin. Kummassakin tapauksessa seurauksena on jatkuvasti kohonnut veren glukoosipitoisuus. Ilman hoitoa tällä voi olla vakavia seurauksia, kuten sydän- ja verisuoniongelmia, munuaisten vajaatoimintaa ja silmävaurioita. Toisaalta hyvissä ajoin aloitettu hoito voi usein ehkäistä vakavat komplikaatiot tai ainakin hidastaa niiden syntymistä. Siksi on tärkeää havaita tyypin 2 diabetes mahdollisimman aikaisin.

Tyypin 2 diabeteksen seulonta tärkeää

Seulonta käsittää yksinkertaisen verikokeen. Koska tyypin 2 diabetes kehittyy usein hiipien pitkän ajan kuluessa, seulontaa tehdään myös oireettomille.

Jollakin ihmisillä on tavallista suurempi riski saada tyypin 2 diabetes. Jos sinulla on vähintään kaksi seuraavista riskitekijöistä, harkitse vuosittaista seulontaa riippumatta iästäsi:

• ylipaino tai lihavuus
• psykoosilääkkeiden käyttö
• liikkumaton elämäntapa
• tyypin 2 diabetesta suvussa tai itse sairastettu raskausajan diabetes
• sydänsairaus
• korkea kolesteroli tai triglyseridiarvo
• unihäiriöt
• korkea verenpaine

Jos tyypin 2 diabetes todetaan varhain, haitallisten vaikutusten rajoittamiseen elämäntapamuutosten – tai elämäntapamuutosten ja lääkityksen yhdistelmän – avulla on hyvät mahdollisuudet.

Tyypin 2 diabeteksen diagnosointiin käytettävät verikokeet

Tyypin 2 diabetes diagnosoidaan yksinkertaisen verikokeen avulla. Verinäyte otetaan tavallisesti paastoamisen jälkeen.

Jos ensimmäinen verikoe viittaa diabetekseen, diagnoosi vahvistetaan toisella verikokeella, yleensä 14 päivän kuluessa ensimmäisestä kokeesta.

Paastoverensokerin mittaus (paastoplasman glukoosi, fP-Gluk)

Paastoverensokerin mittausta varten otettava verinäyte otetaan 12 tunnin syömättä olon jälkeen. Jos verensokeri on korkea paastoamisesta huolimatta, kyseessä on todennäköisesti tyypin 2 diabetes.

Satunnainen verensokerin mittaus (plasman glukoosi, P-Gluk)

Satunnaisessa verensokerin mittauksessa verinäyte voidaan ottaa mihin aikaan päivästä tahansa riippumatta edellisen aterian ajankohdasta. Diagnoosin vahvistamiseksi on yleensä tehtävä myös muunlaisia verensokerin mittauksia.

”Pitkä sokeri” (sokerihemoglobiini, B-HbA1c)

Glukoosi sitoutuu hemoglobiini A:han (HbA), jolloin muodostuu glykatoitunutta hemoglobiinia (HbA1c). Mitä enemmän veressä on glukoosia, sitä enemmän HbA1c:tä muodostuu. Mittaamalla veren HbA1c-pitoisuus saadaan siis selville, kuinka paljon elimistön hemoglobiiniin on sitoutunut glukoosia. Koska HbA1c-muotoisen hemoglobiinin elinikä on noin 120 päivää, verikoe näyttää, millainen verensokeritaso on ollut 2–3 viime kuukauden aikana. Siksi sitä kutsutaan myös pitkäksi sokeriksi.

Sokerirasituskoe (glukoosirasituskoe):

Sokerirasituskoe tehdään 8–12 tunnin paaston jälkeen. Kokeessa otetaan verinäyte, minkä jälkeen henkilö juo tietyn määrän sokeriliuosta. Kahden tunnin kuluttua otetaan uusi verinäyte. Jos toisen verinäytteen glukoosipitoisuus on normaalia suurempi, tutkimuksia mahdollisen diabeteksen toteamiseksi jatketaan.

C-peptidi-tutkimus (C-pept)

C-peptidia muodostuu elimistön tuottaessa insuliinia. Tyypin 2 diabeteksen puhjetessa veren C-peptidipitoisuus on usein korkeampi kuin taudin myöhemmissä vaiheissa. Mittaamalla C-peptidipitoisuus voidaan arvioida, kuinka paljon insuliinia elimistö tuottaa ja siten kuinka pitkälle diabetes on edennyt.