Miksi verensokeria mitataan?
Mitä verensokerilla tarkoitetaan?
Diabeteksen yhteydessä puhutaan usein ”verensokerista”. Se on yleiskielinen nimitys veren glukoosipitoisuudelle, joka tarkoittaa glukoosimolekyylien määrää tietyssä määrässä verta.
Glukoosi, joka on eräs sokerin muoto, on solujen tärkein polttoaine. Nautitut hiilihydraatit pilkkoutuvat ruoansulatuksessa, minkä jälkeen elimistö varastoi ne glykogeenin muodossa. Kun elimistö tarvitsee energiaa, se muuntaa glykogeenin glukoosiksi, joka kulkeutuu verenkierron mukana soluihin. Jotta solut voivat ottaa glukoosin vastaan, ne tarvitsevat insuliinihormonia.
Diabeteksessa elimistön kyky tuottaa insuliinia on heikentynyt tai tuotanto on lakannut kokonaan, minkä seurauksena solut eivät saa tarpeeksi glukoosia. Glukoosia jää tällöin vereen liikaa, mikä nostaa veren glukoosipitoisuutta – eli verensokeria.
Insuliini ja verensokeri
Diabeetikot tarvitsevat usein lääkehoitoa, jotta heidän solunsa voivat saada tarvitsemansa glukoosin verenkierrosta. Tyypin 2 diabeteksessa elimistö tuottaa edelleen omaa insuliinia, mutta ei ehkä tarpeeksi, tai vaihtoehtoisesti solujen kyky reagoida insuliiniin on heikentynyt. Tällöin lääkehoitona käytetään ensisijaisesti lääkkeitä, jotka parantavat elimistön oman insuliinin tehoa.
Tyypin 1 diabeteksessa elimistön oma insuliinintuotanto on sen sijaan käytännössä lakannut, minkä vuoksi insuliinia on saatava elimistön ulkopuolelta. Insuliini mahdollistaa glukoosin viennin soluun, ja nopeavaikutteisella insuliinilla tämä mekanismi saadaan käynnistettyä nopeasti
Miten verensokeri mitataan?
Veren glukoosipitoisuus voidaan mitata usealla eri tavalla, mutta seuraavia kahta menetelmää käytetään nykyään eniten:
- Sormenpäämittaus (manuaalinen) – Käyttäjä pistää sormeensa ja pyyhkii veritipan testiliuskaan. Liuska laitetaan verensokerimittariin, joka analysoi näytteen ja näyttää mittausarvon.
- Jatkuva mittaus (automaattinen) – Käyttäjän ihon alle asetetaan ohut anturi, joka on yhteydessä pieneen lähettimeen. Anturi lukee glukoosipitoisuuden lyhyin väliajoin. Lähetin lähettää mittausarvot vastaanottimeen tai älypuhelimeen, josta käyttäjä voi lukea ne ja seurata muutoksia reaaliajassa. Tätä menetelmää kutsutaan myös jatkuvaksi glukoosinseurannaksi (CGM, Continous Glucose Monitoring).
- Sormenpäämittauksella saadaan ainoastaan näytteenottohetken verensokeriarvo, kun taas jatkuva glukoosinseuranta näyttää aina ajantasaisen arvon. Lisäksi aiemmat arvot tallentuvat järjestelmään. Tämän ansiosta CGM-järjestelmissä on myös käyttäjän turvallisuutta lisääviä hälytys- ja varoitustoimintoja, jotka perustuvat muutoksiin veren glukoosipitoisuudessa.
Verensokerin mittaaminen on avain oikeaan annostukseen
Mitä enemmän hiilihydraatteja ravinnosta saa, sitä enemmän elimistössä muodostuu glukoosia. Tyypin 1 diabeetikoiden on otettava juuri oikea määrä insuliinia kunkin aterian aiheuttaman verensokerin nousun tasapainottamiseksi. Mutta miten oikea määrä saadaan selville?
Mittaamalla verensokeri ennen ateriaa nähdään, kuinka paljon glukoosia veressä on jo ennestään, jolloin insuliiniannos voidaan säätää sen mukaan.
Nykyisen glukoosipitoisuuden selvittäminen on insuliinin annostelun perusta.
Verensokerin mittaaminen pelkästään ennen aterioita ei kuitenkaan riitä. Mittaaminen on tarpeen monenlaisten tilanteiden yhteydessä ja eri vuorokaudenaikoina, esimerkiksi ennen rasittavaa liikuntaa ja ennen nukkumaan menoa. Silloin insuliinin määrää voidaan säätää niin, että elimistö saa aina sopivasti energiaa (glukoosia) tilanteeseen nähden.
Tiheän ja säännöllisen mittaamisen avulla insuliinihoito on hyvin tarkasti mukautettavissa.
Mittaa, niin havaitset ja ratkaiset ongelmat ajoissa
Hyvin korkea tai matala verensokeri voi aiheuttaa vakavia seurauksia.
Haitallisen korkeasta verensokerista käytetään termiä hyperglykemia. Haitallisen matalasta verensokerista käytetään termiä hypoglykemia. Kumpikin näistä tiloista vaatii välittömiä toimenpiteitä, jotta tilanne ei pahene ja muutu lopulta hengenvaaralliseksi. Tiheästi mittaamalla voi nähdä, mihin suuntaan verensokeri on menossa ja onko se lähestymässä vaarallisia arvoja.
Usein toistuva, säännöllinen mittaaminen mahdollistaa ongelmien havaitsemisen hyvissä ajoin, jolloin ne ovat vielä ehkäistävissä.
Lähteet
- John M. Eisenberg Center for Clinical Decisions and Communications Science. Methods for Delivering Insulin and Monitoring Blood Sugar: A Review of the Research for Children, Teens, and Adults With Diabetes. Comparative Effectiveness Review Summary Guides for Consumers [Internet]. Rockville (MD): Agency for Healthcare Research and Quality (US); 2005–. AHRQ Comparative Effectiveness Reviews. 2012 Sep 4. PMID: 23101057.
- Hélène Gilet, Jean-Bernard Gruenberger, Giovanni Bader, Muriel Viala-Danten. Demonstrating the Burden of Hypoglycemia on Patients’ Quality of Life in Diabetes Clinical Trials: Measurement Considerations for Hypoglycemia. Value Health. 2012 Dec;15(8):1036-41. doi: 10.1016/j.jval.2012.06.002. Epub 2012 Sep 8.
- Miranda Langendam, Yoeri M Luijf, Lotty Hooft, J Hans Devries, Aart H Mudde, Rob J P M Scholten. Continuous glucose monitoring systems for type 1 diabetes mellitus. Cochrane Database Syst Rev. 2012 Jan 18;1(1):CD008101. doi: 10.1002/14651858.CD008101.pub2.
- Mouri MI, Badireddy M. Hyperglycemia. [Updated 2020 Sep 10]. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; 2020 Jan-.
- InformedHealth.org [Internet]. Cologne, Germany: Institute for Quality and Efficiency in Health Care (IQWiG); 2006-. Hyperglycemia and hypoglycemia in type 1 diabetes. 2007 May 29 [Updated 2017 Jun 29].
- Mathew P, Thoppil D. Hypoglycemia. [Updated 2020 Dec 03]. In: StatPearls [Internet].
