Kaikki alkoi tavallisena päivänä laskettelurinteessä. Yritin takaperin volttia, mutta alarotaatiossa laskeuduin suoraan vatsalleni. Kipu oli kova, joten päätin lähteä sairaalaan, jossa henkilökunta oli huolissaan siitä, että pernani oli saanut kovan iskun. Jouduin jäämään yöksi tarkkailuun. Minun oli myös annettava virtsanäyte, mutta en ajatellut asiaa sen enempää.

Seuraavana aamuna lääkärit kuitenkin huomasivat jotain odottamatonta edellisen päivän virtsanäytteessäni. He huomasivat, että verensokerini oli epätavallisen korkea, ja päättivät tehdä lisää kokeita. Silloin minulle kerrottiin, että minulla on tyypin 1 diabetes. Se tuntui oudolta. Minähän olin vain kaatunut ja loukannut itseni, ja nyt kävi ilmi, että minulla oli yhtäkkiä vakava sairaus. Enkä minä edes oikein tiennyt, mikä diabetes oli. 

Vaikka sairauden löytyminen oli ikävää, olin kiitollinen siitä, että tapaturma johti sen huomaamiseen. Jos en olisi kaatunut tuona päivänä, diabetekseni olisi voinut jäädä huomaamatta pidemmäksi aikaa, ja se olisi ehkä paljastunut paljon karmeammalla tavalla. Olen sairastanut diabetesta nyt lähes 5 vuotta, ja se on opettanut minulle todella paljon. Onni onnettomuudessa oli se, että perna säilyi ehjänä 😆

DIA.FI.378-01-MAR2025