Elokuussa 2022 aloin opiskella yhdysvaltalaisessa yliopistossa, ja treenasin ja kilpailin myös koulun triatlontiimissä. Jo pelkkä opiskelu voi olla haastavaa, mutta vielä haastavampaa se on, jos sairastaa diabetesta. Kaikki on täällä kovin erilaista kuin mihin olen kotona tottunut. Jouduin sopeutumaan moniin uusiin asioihin – asun kampuksella muiden opiskelijoiden kanssa, treenaan collegejoukkueessa, puhun ja opiskelen englanniksi, syön erilaista ruokaa, ja paljon muuta. Viihdyn oikein hyvin ja pidän opiskelijaelämästä, mutta se on myös kuormittavaa keholle ja vaatii enemmän palautumista.

Ensimmäinen havaitsemani ero oli ilmankosteus, joka vaikutti minuun alkuun yllättävän paljon. Kun pyöräilin ja aloin tehdä intervalliharjoituksia, kehoni saattoi lopettaa yhteistyön heti ensimmäisen intervallin jälkeen. Oli todella outo tunne, kun kehoni vain kerta kaikkiaan kieltäytyi tottelemasta. Olin täysin voimaton ja pari kertaa tuntui, että pyörtyisin kohta. Verensokerini reagoi kuten mihin tahansa stressiin: se nousi korkealle, mitä ei yleensä tapahdu liikunnan aikana. Jonkin ajan kuluttua sopeuduin olosuhteisiin, ja treenit alkoivat vähitellen kulkea paremmin.

Toinen valtava ero Yhdysvaltojen ja muun maailman välillä on ruoka. Ruoassa on valtavasti öljyä ja myös piilosokeria, mikä vaikeuttaa oikean insuliinimäärän annostelua aterioiden yhteydessä. Kun ruoassa on runsaasti rasvaa, verensokeritasapaino heikkenee ja insuliinia tarvitaan paljon enemmän. Kouluni ruokalassa on eri osastoja. Siellä on paljon valinnanvaraa, ja täytyy vain kokeilla ja löytää itselle parhaiten sopiva ruoka, josta pitää. Ruokien ravintoarvot kerrotaan tiskien yläpuolella olevissa infotauluissa, ja se on todella hienoa, koska ruokien ravintosisällön näkee silloin helposti.

Ensimmäinen lukukauteni yliopistossa ei mennyt ihan putkeen. Olin loukkaantunut jo ennen lukukauden alkua enkä voinut juosta koko syksynä, koska odotin leikkaukseen pääsemistä. Treenasin parhaani mukaan uintia, pyöräilyä, vaihtoehtoisia harjoitteita juoksun sijasta sekä voimaharjoittelua. Jouduin kuitenkin viettämään ensimmäisen viikon eristyksessä, sillä Yhdysvaltoihin saapuessani sain positiivisen tuloksen koronatestistä. Lukukauden puolivälissä lokakuun alussa aloin tuntea itseni tavallista väsyneemmäksi, ja tuntui kuin jokin olisi kehossani pielessä. Otin treenaamisen vähän rauhallisemmin ja yritin kuunnella kehoani. Muutamaa viikkoa myöhemmin sain kausi-influenssan, joka oli alkanut levitä kampuksella. Vietin viikon enimmäkseen sängyssä. Sairausjakson jälkeen yritin tosissani kuunnella kehoani tarkemmin. Marraskuun aikana oli kuitenkin paljon ylä- ja alamäkeä, enkä missään vaiheessa päässyt jatkamaan harjoittelua kovalla teholla. Joinakin päivinä heräsin aiempaa väsyneempänä, syke oli korkeammalla, sykevälivaihtelu oli alhaisempaa ja välillä minulla oli erilaisia flunssan oireita. Tein paljon matalan tehon harjoittelua ja yritin samalla saada opintoni päätökseen parhailla arvosanoilla. Kaikki tämä vaikutti paljon myös verensokeriini. En ollut tottunut vähäisempään liikuntaan, ja sairastelu on myös suurempi rasitus keholle. Tarvitsin välillä paljon tavallista enemmän insuliinia, ja verensokerini saattoi joskus jäädä syömisen jälkeen hyvin korkealle useamman tunnin ajaksi.

En tiedä, mistä tämä kaikki oikein johtui, mutta uskon, että diabetekseni vaikutti siihen. En pystynyt palautumaan riittävästi ja jäin jumiin noidankehään. Opiskelu ja harjoittelu huipputasolla tarkoittaa, että on koko ajan jaksamisen äärirajoilla. En missään vaiheessa löytänyt oikeaa tasapainoa ja olin aina rajan väärällä puolella. Lisäksi olin jatkuvasti tekemisissä eri puolilta maailmaa kotoisin olevien uusien ihmisten kanssa, ja se saattoi osaltaan altistaa minut vilustumiselle ja viruksille. Altistuin yhtä aikaa monille uusille asioille, joihin en ollut tottunut. Oman paikan löytäminen yliopistossa ja hyvän tasapainon löytäminen vie aikaa. Mutta olen valmis jatkamaan yrittämistä, että löytäisin sen lopulta. Olen oppinut syksyn virheistä ja yritän löytää mahdollisimman hyvän verensokeritasapainon. Silloin elimistö voi toivon mukaan palautua paremmin, stressiä on vähemmän ja olisin virkeämpi.

DIA.FI.229-01-AUG2023