Pyysin, että minulle ei annettaisi kortisonia pahoinvointiin.
Kuten ehkä tiedätte, treenaan triathlonia huipputasolla ja opiskelen tällä hetkellä Yhdysvalloissa yliopistossa, jossa yhdistän urheilun ja opiskelun.
Viime vuoden kesäkuussa oikea jalkani alkoi kipeytyä pahasti, enkä pystynyt juoksemaan lainkaan koko kesänä. Ennen Yhdysvaltoihin lähtöä kävin magneettikuvauksessa, jonka tulokset osoittivat, että kehräsluuni alla oli tulehtunut irtonainen rustopala. Kun kipu vain paheni syksyn aikana, vaikka en ollut juossut moneen kuukauteen, leikkaus oli väistämätön. Koulun avustuksella pääsin erikoislääkärille, joka pystyi auttamaan minua.
Jalkani leikattiin tänä vuonna helmikuun puolivälissä. Koko nilkkani rekonstruoitiin ja myös rustovauriot korjattiin. Leikkaus on aina iso toimenpide kehossa, ja sillä on merkittävä vaikutus verensokerin ja insuliinintarpeeseen. Verensokerini reagoi aivan kuten silloin, kun olen sairaana: tarvitsin uskomattoman paljon normaalia enemmän insuliinia. Myös sykkeeni ja HRV:ni (sykevälivaihteluni) olivat influenssalukemissa, mikä osoittaa selvästi, että keho oli stressitilassa leikkauksen jälkeen.
Keho yrittää parantua (mikä itsessään vaatii paljon energiaa) ja on stressitilassa, minkä lisäksi muutkin tekijät vaikuttavat asiaan. Ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen oli todella kivulias. Kovien kipujen aikana verensokerini nousi, koska kehoni vapautti entistä enemmän stressihormoneja, kuten adrenaliinia ja kortisolia. En myöskään päässyt liikkumaan. Normaalisti harjoittelen kahdesti päivässä, mutta jalkaleikkauksen jälkeen en treenannut lähes lainkaan kuukauteen. Se puolestaan vaikutti myös siihen, että tarvitsin valtavia määriä insuliinia.
Toimenpiteen laajuus vaikuttaa tietenkin insuliinitarpeeseen ja verensokeritasoihin. Vähän aikaa sitten minulle tehtiin toinen leikkaus, jossa poskionteloni puhdistettiin. Se oli paljon pienempi toimenpide kuin jalkaleikkaus, eikä se vaikuttanut verensokeriini läheskään yhtä paljon. Syke ja HRV pysyivät melko normaaleina, mikä osoitti, että kehoni ei ollut suuressa stressitilassa. En saanut treenata kahteen viikkoon leikkauksen jälkeen, mutta pystyin silti harrastamaan matalatehoista liikuntaa, kuten kävelyä, ja tein myös kevyttä voimaharjoittelua. Se helpotti verensokerin pitämistä hyvällä tasolla ja vähensi myös insuliinintarvetta.
Toimenpiteisiin reagointi on tietenkin yksilöllistä ja riippuu myös siitä, tarvitaanko nukutusta. Kerroin molempien leikkausten yhteydessä anestesialääkärille, että minulla on tyypin 1 diabetes. Näytin, että seuraan verensokeriarvojani puhelimesta Dexcomin kautta, ja annoin henkilökunnalle luvan pitää puhelimeni näytön päällä, jotta he voisivat helposti seurata verensokeriani leikkauksen aikana, kun olin nukutuksessa.
Ennen anestesiaa on paastottava. Minulla oli onnea molemmilla kerroilla, koska toimenpiteet tehtiin aamulla, joten minun piti jättää vain aamiainen väliin. Verensokerini on yleensä melko vakaa ja nousee hieman aamuisin ennen aamiaista, joten verensokerini oli molemmilla leikkauskerroilla hyvällä ja vakaalla tasolla. Molemmilla kerroilla jätin vain basaaliannoksen päälle toimenpiteiden ajaksi, ja kaikki sujui hyvin. Kun heräsin leikkauksesta, otin kontrollin takaisin itselleni.
Kortisonia annetaan yleisesti leikkauksen jälkeiseen pahoinvointiin. Se nostaa kuitenkin verensokeria paljon, ja insuliiniannoksia on nostettava huomattavasti. Sain kortisonia, kun minulle tehtiin poskionteloleikkaus vuonna 2019. Tarvitsin valtavia määriä insuliinia, mistä huolimatta verensokerini oli edelleen hyvin korkea. Siksi pyysin, että henkilökunta ei antaisi minulle kortisonia näiden leikkausten aikana, mikä helpotti prosessia jälkeenpäin huomattavasti.
Kuva: Tamar Veltman
DIA.FI.324-01-JUN2024
